Mitkä ovat yleisimmät keuhkotoiminnan kliinisen diagnostisen reagenssitestisarjan avulla tehdyt testit?

Yleiset testit, jotka on tehty käyttämällä Keuhkotoiminnan kliinisen diagnostisen reagenssitestisarja sisältää:

Spirometria: Tämä testi mittaa keuhkojen tilavuuden ja ilmavirran. Se arvioi parametreja, kuten pakotettua vitaalikapasiteettia (FVC), pakotetun uloshengityksen tilavuutta sekunnissa (FEV1) ja FEV1/FVC-suhdetta. Se antaa tietoa keuhkojen toiminnasta ja mahdollisesta ilmavirran tukkeutumisesta.

Huippuvirtauksen mittaus: Huippuvirtaustestit arvioivat uloshengityksen maksiminopeuden, ja niitä käytetään usein astman seuraamiseen. Ne voivat auttaa tunnistamaan ilmavirran vaihtelut ja arvioimaan astman pahenemisvaiheiden vakavuutta.

Verikaasuanalyysi: Tämä testi arvioi hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) tasot valtimoveressä. Se antaa ratkaisevaa tietoa potilaan hapettumisesta ja happo-emästasapainosta, ja sitä käytetään usein hengitysvajeen tai kroonisten keuhkosairauden yhteydessä.

Pulssioksimetria: Pulssioksimetria mittaa veren happisaturaatiotasoja (SpO2). Se sisältää anturin asettamisen potilaan sormeen tai korvalehteen happitasojen tarkkailemiseksi, mikä on erityisen hyödyllistä hapetustilan nopeassa arvioinnissa hätätilanteissa ja rutiinitarkastuksissa.

Fraktionaalinen uloshengitetyn typpioksidin (FeNO) mittaus: Tämä testi mittaa uloshengitetyn typpioksidin määrää potilaan hengityksessä. Kohonneet FeNO-tasot voivat viitata hengitysteiden tulehdukseen, joka liittyy usein tiloihin, kuten astmaan.

Keuhkojen diffuusiokapasiteetin (DLCO) testaus: DLCO mittaa keuhkojen kykyä siirtää kaasuja (yleensä hiilimonoksidia) sisäänhengitetystä ilmasta verenkiertoon. Se auttaa arvioimaan kaasunvaihdon tehokkuutta keuhkoissa ja voi olla hyödyllinen erilaisten keuhkosairauksien diagnosoinnissa.

Keuhkojen tilavuuden ja keuhkojen yhteensopivuuden testaus: Nämä testit arvioivat keuhkojen kokonaiskapasiteettia (TLC), toiminnallista jäännöskapasiteettia (FRC), jäännöstilavuutta (RV) ja keuhkojen mukavuutta. Ne antavat käsityksen keuhkojen elastisuudesta ja keuhkojen kyvystä laajentua ja supistua.

Keuhkoputken altistustestaus: Keuhkoputken altistustesteissä käytetään aineita, kuten metakoliinia tai histamiinia, arvioimaan hengitysteiden ylireaktiivisuutta. Tätä käytetään usein astman diagnosointiin ja seurantaan.

Harjoituksen sietotesti: Tämä sisältää potilaan keuhkojen toiminnan arvioinnin harjoituksen aikana, tyypillisesti juoksumatolla tai kiinteällä pyörällä. Se auttaa määrittämään rasituksen aiheuttaman bronkokonstriktion tai arvioimaan potilaan yleiskuntoa.

Valtimoverikaasun (ABG) testaus: ABG-testeissä otetaan näyte valtimoverestä hapen, hiilidioksidin, pH:n ja muiden parametrien mittaamiseksi. Nämä testit ovat kriittisiä hengitysteiden ja aineenvaihdunnan happo-emäshäiriöiden arvioinnissa.